Philip Teir: Donner-ryhmä & muita novelleja

-- että juuri tämä ilta juuri tällä hetkellä oli maailmankaikkeuden päätepiste ja että jos hän nyt tekisi jonkin peruuttamattoman päätöksen, liikahtaisi tai sanoisi yhdenkään sanan, kaikki muuttuisi ja loppuisi ja hän paiskautuisi aikuisten todellisuuteen ja siihen loputtomaan yksinäisyyteen, joka siihen tuntui liittyvän. Johan oli liikkumatta, yritti säilyttää tunteen siitä, että seisoi rajamailla.

Tässä vaihtelevanlaatuinen kasa ironian kuorruttamia novelleja ihmisistä, yksinäisyydestä ja suomenruotsalaisuudesta Huvudstadsbladetin kulttuuritoimituksen päällikön Philip Teirin kynästä. Kokoelma alkaa huikealla Donner-ryhmällä ja päättyy muusta novellikokoelmasta erillisentuntuiseen novelliin Pelot joka hihityttää lukijansa takaisin omaan maailmaansa.

73. Pelko, että rupeaa aikuisena varkaaksi.

Tätä novellikokoelmaa lukiessa minulla korostui oman mielialan tärkeys. Väliin novellien takaisesta ajatuksesta sai hyvin kiinni ja ne herättivät paljonkin vastakaikua kun taas toisella tuulella ollessa luettu novelli vaikutti tasaisen epätoivoiselta (kokeilin, luin saman novellin pari eri kertaa).  Novellit tuntuvat usein antiklimaattisilta: ihmiset joutuvat uuteen tilanteeseen, mutta kiinnostavan muutoksen sijaan tapahtuu pihisevä lässähtävä jatko entiseen elämään.

Muutamista nautinnollisista hetkistä huolimatta Donner-ryhmä ja muita novelleja ei noussut esiin erityisen muistettavana kirjana. Harmaanpuoleisen sielunkuvan tarjoajana se palannee mieleen vielä muutamaan otteeseen, mutta uudestaan sitä tuskin tulee luettua.

66. Pelko, ettei ole maustanut ruokaa tarpeeksi ja huomaa sen vasta, kun vieraat ovat jo alkaneet syödä.

Tämä novellikokoelma sisältää:

• Surullisen hahmon teinin
• Facebookkia
• Ulkopuolisuuden tunnetta

Philip Teir. Donner-ryhmä & muita novelleja. Otava 2011.

Ruotsinkielinen alkuteos Akta dig för att färdas alltför fort.

Harjukaupungin salakäytävät / hytti nro 6

Hyvää uutta vuotta 2014 kaikille! Tänä vuonna en aloittanut lukemistani kirjallisin lupauksin vaan aloitan suoraan blogaamalla kahdesta viimeisestä vuonna 2013 lukemastani kirjasta.

Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät on paras suomalainen vuonna 2013 lukemani romaani. Teoksen maaginen realismi uppoaa minuun täysin, ja minulla oli onni päästä keskustelemaan kirjasta lukupiirini kanssa. Puolet inhosi, osa rakasti ja muutama oli pihalla mutta positiivisella asenteella.

Olli pakotti ajatuksensa pois remonttiasioista ja huomasi pohtivansa, että jos Herra kerran otti kaikenlaista, oliko tämä ehkä ottanut myös kaikki hänen kadottamansa sateenvarjot.

Harjukaupungin salakäytävät on romaani kirjoista, elokuvista ja muistojen vaikutuksesta ihmisten elämään. Päähenkilö, kustantaja ja kirkkovaltuutettu Olli Suominen elää tasaisen arvokasta elämää kulissit kunnossa. Kirjamaailma järkkyy Elokuvallisesta elämäntaito-oppaasta, uudesta teoksesta joka nousee valtavaksi myyntimenestykseksi. Uusi bestseller-kirjailija on Ollin nuoruudessa tuntema Kerttu Kara, ja tämä yhteys on vasta ensimmäinen kivi joka aiheuttaa laineita Suomisen Ollin elämän rauhallisen lammen pintaan.

Tässä kirjassa on kaksi erilaista loppua. Luin punaisen heti saatuani teoksen (sinisellä lopulla) luettua, ja pidän niistä molemmista koska molemmat ovat omalla tavallaan erilaisia mutta täydellisiä elokuvallisia lopetuksia. Kirja myös muutti pysyvästi suhdettani Enid Blytonin Viisikoihin..

Tämä romaani sisältää

Mustavalkoisen spanielin

Talven kylmyyttä uhkuvat kiviportaat

Merenneitoja

Harjukaupungin salakäytävät Atena-kustantamon sivulla.

-------

Hytti nro 6

Rosa Liksomin Hytti nro 6 on ensimmäinen lukemani Finlandia-palkittu kirja. Juna puksuttaa Moskovasta kohti Ulan Batoria, kyydissään tyttö ja hänen hyttitoverinaan juoppo venäläismies. Tyttö muistelee aikaansa Moskovassa ja tuntemiaan ihmisiä, mies juo, kertoo tarinoita työ- ja vankilavuosiltaan ja vie tyttöä mukaansa tutustumaan pysähdyskaupunkeihin. Junasta ei pääse pois mutta sillä pääsee eteenpäin.

Pitkä ja tanakka ylijunailija asetti pillin huulilleen ja vihelsi pitkään. Pian veturi ulvahti kolme kertaa ja juna jyrähti liikkeelle. Veturin pyörät iskivät kipinöitä kiskoista, beigessä muovisissa kovaäänisissä raikui hilpeän karkea Htsatarjanin Miekkatanssi.

Pidän Rosa Liksomin tyylistä, sen konkreettisuudesta ja kuinka hänen kirjoittamansa asiat on helppo kuvitella ja nähdä edessään. Venäjä ei kiehdo minua, mutta lievää vastenmielisyyttä virtsaa lainehtivaa vessaa ja epämääräisesti käyttäytyvää miestä kohtaa tuntien luin hytistä numero kuusi. Hämmentävä kirja, pidin siitä ja olen hyvin tyytyväinen että luin sen mutta samalla en pitänyt siitä niin että suosittelisin sitä kenellekään luettavaksi.

Tästä junaromaanista löytyy

Sipulia ja tsajua

Ikkunasta vilahtava saastunut, sairas metsä

Lentävä hirvi

RosaLiksomin kotisivut.

Pasi Ilmari Jääskeläinen. Harjukaupungin salakäytävät. 2010. Atena. 372 s.

Rosa Liksom. hytti nro 6. 2011. Wsoy. 189 s.

Märta Tikkanen: Emma ja Uno – Rakkautta tottakai

Jos Unolla on alusta lähtien taka-ajatuksia - minkä hän jyrkästi kieltää - niin ainakaan Emma ei tiedä niistä mitään, ei myöskään osaa kuvitella muuta kuin molemminpuolista rakastumista. Uno kantaa häntä käsivarsillaan, hän ei ole koskaan elämässään ollut yhtä onnellinen kuin tuona kesänä.

Tarina tiivistyy tutunkuuloiseen kaavaan: tulisieluinen opettajamies nai nuoren rikkaan tytön. Elämään tulee muuttoja ja nopeasti kasvava lapsimäärä, lopulta tyttö palaa asumaan isänsä kanssa kun puoliso on sivistämässä ihmisiä maailmalla. Suureen rakkaustarinaan olisi tarvittu tunteita molemmilta puolilta, mutta ehkä Emman yksipuolinen palvonta korvaa työtään elämässään tärkeimpänä pitävän Unon tunteellisen etäisyyden. Rakkautta tottakai.. vai totta, kai?

Kirja on romaanin ja elämänkerran sekoitus: Emman ja Unon elämää tuodaan esiin kirjeiden ja perimätiedon pohjalta elämänkerran tavoin, mutta Tikkanen sekä aloittaa teoksen omalla äänellään ja sekoittaa tapahtumiin omaa pohdintaansa.

Tämä miellyttävä sekoitus happanee kuusikymmentä sivua ennen loppua, samaan kohtaan kun Emman ja Unon välinen säilynyt kirjeenvaihto loppuu. Tarinan fokus siirtyy yhä enenevissä määrin kirjailijaan ja hänen muistoihinsa ja teoksen kohderyhmäkin tuntuu vaihtuvan Emman perillisiin menettäen taikansa lukijan silmissä.

 

Tämä kirja sisältää:

-      perhemuisteluja

-      Jätä se sika –ajatuksia

a   Ajankuvaa ajasta jolloin köyhät herrasmiehet ostivat silinterejä

-

  

Sinisen linnankirjastossa on hieno kirjoitus Emmasta ja Unosta, ja sen luettuani ymmärsin mikä tässä kirjassa on se mikä kiehtoo ihmisiä.

Märta Tikkanen: Emma ja Uno – Rakkautta tottakai. Tammi 2010. 250 s.

Rosa Liksom – Maa

Konsertti oli tavanomainen menestys. Hän oli tullut tunnetuksi siitä, ettei hän koskaan alittanut tasoaan. Hän oli takuuvarma aina. Hän ei sairastellut, ei saanut hysteerisiä kohtauksia eikä peruuttanut esiintymisiään viime hetkellä ahdistukohtauksen vuoksi.

Maa on kokoelma Rosa Liksomin novelleja, joissa kaikissa on luopuva ja surumielinen tunnelma. Osa novelleista on toivekkaita, toiset vaan synkkiä tai olemukseltaan loputtoman muhjuisen harmaaseen haipuvia. Jokainen novelleista on kuitenkin koruttoman koskettava ja ymmärrettävä. Liksomin kieli on rikasta ja kuvailevaa, kielikuvat eivät jää hämäriksi vaan ne saa pureskeltua lukemisen lomassa.

Pakkanen polttaa ikkunattomia elementtirakennuksia, kaarihalleja, tehdasrakennuksia ja kylmiä varastotiloja.

Luin Liksomin novelleja yhden kokoelmallisen verran lukioikäisenä. En muista kokoelman nimeä, mutta mukana oli novelli jossa ei käytetty välimerkkejä sekä novelli hyvin maanpuolustustahtoisesta lapsesta. Novellit jytisivät mielessäni kun minulle valkeni, että novellit ovat jalo kirjallisuuden laji. Ja näistä novelleista tulee täyteen jo pari nautittuaan.

Tästä kokoelmasta löytyy:

Nainen, kylä, kartano, kaupunki

Veneessä makaava pariskunta

Ikävä äiti

Teoksen esittelykirjailijan kotisivulla.

Rosa Liksom. Maa. 2006. Wsoy.

Amir & Khalil: Zahran paratiisi

Zahran paratiisin luojina me emme voi teeskennellä, että fiktion ja todellisuuden välillä ei ole mitään yhteyttä. Meillä on ollut tuhansia avustajia, jotkut ovat elossa, jotkut kuolleita. Myös he ovat tämän teoksen tekijöitä. --- Loppujen lopuksi Zahran paratiisi ei ole tärkeä. Heidän tarinansa ovat. Jos me onnistumme, se johtuu siitä, että fiktio voi avata ikkunan todellisuuteen kun todellisuus on liian tuskainen, etäinen, äänetön tai vaikeasti tavoitettava.

Zahran paratiisi on sarjakuvamuotoinen kirja Iranin kansan murhasta. Vuonna 2009 kansa nousi vastustamaan vilpillisillä vaaleilla Iranin presidentiksi valitun Ahmadinejad valintaa. Johtajat vastasivat kansansa vaatimuksiin ”missä on ääneni” lähettämällä paikalle poliisit ja järjestyksenpitäjänsä.

Tarina kerrotaan äidin ja kahden pojan perheen kautta. Perheen nuorempi poika Mehdi on kadonnut mielenosoituksen jälkeen. Äiti Zahra ja isoveli koettavat kaikkia keinoja löytääkseen kadonneen nuorukaisen, joka tuntuu kadonneen kokonaan maan päältä.

Kirja on raskas lukukokemus koska se tuo ihmisten kohtalot Iranin mellakoiden takana lähemmäs kuin uutiset. Sadat kadonneet ja kidnapatut eivät hätkähdytä niin kuin vesilasi, jonka äiti tuo joka ilta odottamaan kadonneen poikansa huoneeseen koska tämä pitää viileästä vedestä. Silti olen iloinen että kirja on tehty ja että luin tämän. Vaikka tieto lisää tuskaa, se lisää myös ymmärrystä.

Teoksen lopussa on kerätty sanasto kirjassa esiintyvistä persiankielisistä sanoista ja lauseista, tietoa vuoden 2009 vaaleista ja kadonneista.

Tämä teos sisältää:

• japanilaisen kopiokoneen
• tuskaa ja epätietoisuutta
• vesimelonimehua

 

Arvostelun voit lukea Maailman Kuvalehdestä. Zahran paratiisi on luettu myös Pois työpöydältä.

Käsikirjoitus: Amir. Kuvitus: Khalil. Zahran paratiisi. Like 2011. 260 s.

Suomentaja Petri Stenman.