Zahran paratiisin luojina me emme voi teeskennellä, että fiktion ja todellisuuden välillä ei ole mitään yhteyttä. Meillä on ollut tuhansia avustajia, jotkut ovat elossa, jotkut kuolleita. Myös he ovat tämän teoksen tekijöitä. --- Loppujen lopuksi Zahran paratiisi ei ole tärkeä. Heidän tarinansa ovat. Jos me onnistumme, se johtuu siitä, että fiktio voi avata ikkunan todellisuuteen kun todellisuus on liian tuskainen, etäinen, äänetön tai vaikeasti tavoitettava.
Zahran
paratiisi on sarjakuvamuotoinen kirja Iranin kansan murhasta. Vuonna 2009 kansa
nousi vastustamaan vilpillisillä vaaleilla Iranin presidentiksi valitun
Ahmadinejad valintaa. Johtajat vastasivat kansansa vaatimuksiin ”missä on
ääneni” lähettämällä paikalle poliisit ja järjestyksenpitäjänsä.
Tarina
kerrotaan äidin ja kahden pojan perheen kautta. Perheen nuorempi poika Mehdi on
kadonnut mielenosoituksen jälkeen. Äiti Zahra ja isoveli koettavat kaikkia
keinoja löytääkseen kadonneen nuorukaisen, joka tuntuu kadonneen kokonaan maan
päältä.
Kirja
on raskas lukukokemus koska se tuo ihmisten kohtalot Iranin mellakoiden takana
lähemmäs kuin uutiset. Sadat kadonneet ja kidnapatut eivät hätkähdytä niin kuin
vesilasi, jonka äiti tuo joka ilta odottamaan kadonneen poikansa huoneeseen koska
tämä pitää viileästä vedestä. Silti olen iloinen että kirja on tehty ja että luin
tämän. Vaikka tieto lisää tuskaa, se lisää myös ymmärrystä.
Teoksen
lopussa on kerätty sanasto kirjassa esiintyvistä persiankielisistä sanoista ja
lauseista, tietoa vuoden 2009 vaaleista ja kadonneista.
Tämä
teos sisältää:
- japanilaisen kopiokoneen
- tuskaa ja epätietoisuutta
- vesimelonimehua
Arvostelun
voit lukea Maailman Kuvalehdestä. Zahran paratiisi on luettu myös Pois työpöydältä.
Käsikirjoitus:
Amir. Kuvitus: Khalil. Zahran paratiisi. Like 2011. 260 s.
Suomentaja
Petri Stenman.
