perjantai 27. joulukuuta 2013

Märta Tikkanen: Emma ja Uno – Rakkautta tottakai



Jos Unolla on alusta lähtien taka-ajatuksia - minkä hän jyrkästi kieltää - niin ainakaan Emma ei tiedä niistä mitään, ei myöskään osaa kuvitella muuta kuin molemminpuolista rakastumista. Uno kantaa häntä käsivarsillaan, hän ei ole koskaan elämässään ollut yhtä onnellinen kuin tuona kesänä.

Tarina tiivistyy tutunkuuloiseen kaavaan: tulisieluinen opettajamies nai nuoren rikkaan tytön. Elämään tulee muuttoja ja nopeasti kasvava lapsimäärä, lopulta tyttö palaa asumaan isänsä kanssa kun puoliso on sivistämässä ihmisiä maailmalla. Suureen rakkaustarinaan olisi tarvittu tunteita molemmilta puolilta, mutta ehkä Emman yksipuolinen palvonta korvaa työtään elämässään tärkeimpänä pitävän Unon tunteellisen etäisyyden. Rakkautta tottakai.. vai totta, kai?

Kirja on romaanin ja elämänkerran sekoitus: Emman ja Unon elämää tuodaan esiin kirjeiden ja perimätiedon pohjalta elämänkerran tavoin, mutta Tikkanen sekä aloittaa teoksen omalla äänellään ja sekoittaa tapahtumiin omaa pohdintaansa.

Tämä miellyttävä sekoitus happanee kuusikymmentä sivua ennen loppua, samaan kohtaan kun Emman ja Unon välinen säilynyt kirjeenvaihto loppuu. Tarinan fokus siirtyy yhä enenevissä määrin kirjailijaan ja hänen muistoihinsa ja teoksen kohderyhmäkin tuntuu vaihtuvan Emman perillisiin menettäen taikansa lukijan silmissä.

 
Tämä kirja sisältää:
-      perhemuisteluja
-      Jätä se sika –ajatuksia
a   Ajankuvaa ajasta jolloin köyhät herrasmiehet ostivat silinterejä
-

  
Sinisen linnankirjastossa on hieno kirjoitus Emmasta ja Unosta, ja sen luettuani ymmärsin mikä tässä kirjassa on se mikä kiehtoo ihmisiä.


Märta Tikkanen: Emma ja Uno – Rakkautta tottakai. Tammi 2010. 250 s.

maanantai 2. joulukuuta 2013

Rosa Liksom – Maa



Konsertti oli tavanomainen menestys. Hän oli tullut tunnetuksi siitä, ettei hän koskaan alittanut tasoaan. Hän oli takuuvarma aina. Hän ei sairastellut, ei saanut hysteerisiä kohtauksia eikä peruuttanut esiintymisiään viime hetkellä ahdistukohtauksen vuoksi.

Maa on kokoelma Rosa Liksomin novelleja, joissa kaikissa on luopuva ja surumielinen tunnelma. Osa novelleista on toivekkaita, toiset vaan synkkiä tai olemukseltaan loputtoman muhjuisen harmaaseen haipuvia. Jokainen novelleista on kuitenkin koruttoman koskettava ja ymmärrettävä. Liksomin kieli on rikasta ja kuvailevaa, kielikuvat eivät jää hämäriksi vaan ne saa pureskeltua lukemisen lomassa.

Pakkanen polttaa ikkunattomia elementtirakennuksia, kaarihalleja, tehdasrakennuksia ja kylmiä varastotiloja.

Luin Liksomin novelleja yhden kokoelmallisen verran lukioikäisenä. En muista kokoelman nimeä, mutta mukana oli novelli jossa ei käytetty välimerkkejä sekä novelli hyvin maanpuolustustahtoisesta lapsesta. Novellit jytisivät mielessäni kun minulle valkeni, että novellit ovat jalo kirjallisuuden laji. Ja näistä novelleista tulee täyteen jo pari nautittuaan.


Tästä kokoelmasta löytyy:
Nainen, kylä, kartano, kaupunki
Veneessä makaava pariskunta
Ikävä äiti

Teoksen esittelykirjailijan kotisivulla.


Rosa Liksom. Maa. 2006. Wsoy.