Emma Juslin: Frida ja Frida

Pienenä kun vielä luulin Jumalan istuvan pilven päällä heiluttelemassa jalkojaan, odotin että jossain vaiheessa päähäni putoaisi lentävä narusandaali kokoa neljäkymmentäkaksi. Sama kuin isällä.

 Mutta en ikinä saanut sandaalia päähäni. En edes yhtä surkeaa saapasta. Siinä vaiheessa sitä rupeaa uskomaan ettei Jumalaa olekaan tai että hän kulkee paljain jaloin pumpulinpehmeillä pilvillä. Olo miten oli, siitä on jo kauan kun uskoin sellaiseen. Ehkä silloin kun olin kymmenen. Tai seitsemän.

Frida ja Frida tarttui mukaani kaverini S.n kirjahyllystä. Muistin hämärästi lukeneeni lehtijutun kirjailijasta, 21-vuotiaana esikoisromaaninsa På barrikader av glas (2006) julkaisseesta Juslinista, ja muistelin kirjan vaikuttaneen kiinnostavalta.

Frida ja Frida kerrotaan kahden sisaruksen suulla. Selma on kolmetoistavuotias, perheensä keskimmäinen lapsi, joka huomioi elämää ja perhettään kotimaatilaltaan käsin. Hän kaipaa usein sekavan perheensä keskellä isosiskoaan Irinaa, joka opiskelee Pariisissa maalaamista ja elämää. Irinalle tärkeintä elämässä on totuudellisuus ja maalaaminen. Tärkeäksi on muodostunut myös samalla kurssilla opiskeleva Frida, josta on tullut hänen tyttöystävänsä. Vähän ennen juhannusta Selman toiveeseen vastataan ja Irina ilmoittaa tulevansa juhannukseksi kotiin ystävänsä kanssa.

Avattuani kirjan ensimmäisen kerran tarina lensi eteenpäin, saaden minut hihittelemään ja lukemaan parhaita kohtia puoliskolleni ääneen. Tarina kertoo arkipäivästä Selman omintakeisia mielleyhtymiä omaavasta näkökulmasta, eikä tunnu huumorinsa ansiosta lainkaan arkipäiväiseltä. Irinan kertojanvuorot ovat pohdiskelevampia, hän miettii niin omaa elämäänsä kuin elämää yleensä.  Pian aloituksen jälkeen minulle tuli pieni lukutauko, ja sen jälkeen tarinaan tuntui vaikealta tarttua uudestaan. Hetken pakkolukemisen jälkeen huomasin kuitenkin lukeneeni kirjan ahneesti loppuun.

Nyt kun oikein ajattelen, tuntuu kuin äkkiä ymmärtäisin kaiken ja se tekee minut onnelliseksi, sillä tavoin kutkuttavan onnelliseksi. Kuin heräisi jouluaattona ja näkisi monta pakettia kuusen alla ja tietäisi että suunnilleen seitsemäsosa niistä on omia.

Selman ja Irinan lapsuudenperheen elämä ei ole kuin laulavilla von Trappeilla, heidän perheenjäsensensä vain huutavat tai vaikenevat laulamisen sijaan. Perheessä riittää ongelmia, olutta juovasta isästä autistiseen pikkuveljeen. Perheenjäsenet tuntuvat Irinaa ja Selmaa lukuunottamatta olevan pysähtyneitä, tympeään väliinpitämättömyyteen vajonneena paikallaan elämässä ilman muutoksia ja halua muuttua samalla kun aika kulkee heidän ohitseen.

Pidin tästä Juslinin toisesta romaanista kovasti. Huumorin ja harmauden tasapainottelu kielellä leikittelyn lomassa pitää mielenkiinnon hyvin yllä sinäänsä yksinkertaisen tarinankaaren ajan.

Täytyy myöntää että toinen syy miksi Frida ja Fridaan tartuin, oli sen sijaitseminen juuri S.n kirjahyllyssä. Olen pitänyt usein samoista kirjoista hänen kanssaan, joten kirjan löytyminen hänen hyllystään oli hyvä merkki että pitäisin itsekin siitä (eikä se myöskään kuulunut tyylilajiin josta hän pitää ja minä en). Kuinka teillä muilla, onko teillä ”luottohenkilöitä” joiden suosittelemista kirjoista tiedätte lähes varmasti pitävänne?

Tämä romaani sisältää:

• Mainioita kielikuvia ja vertauksia.
• Husiksen lukemista Hesarin sijaan.
• Pentuja odottavan juustoavaanivan kissan.

Teos:  Frida ja Frida. 

Emma Juslin: Frida ja Frida. Teos & Söderströms.2008. 260 sivua.

Ruotsinkielinen alkuteos: Frida och Frida. 

Suomentaja: Jaana Nikula.