Ville Tietäväinen: Linnut ja meret

-       - Älä vielä odota liikoja. Kuulit, mitä suuri setä oli sanonut. Tästä lähtien mä olen ’Mooi’, pieni sisar. Meidän tulevaisuus alkaa vasta, kun velka suvulle on maksettu.

-      -  Kerro siitä äijästä. Miks teidän suku sitä niin kunnioittaa? Miten jollakin voi olla Chaneihin niin suuri valta, jos sitä ei ole edes nähty pariinkymmeneen vuoteen?

-       - Suuri setä on vanhin veljeksistä, ainoa joka jäi Kiinaan. Se on yhteydessä sukuun kirjeitse, taitaa omistaa kylän ainoan faksinkin.

-       Ukko on kuin joku sadan vuoden takainen henkiolento. Omituista joutua tekemisiin sellaisen kanssa Hongkongissa.

Linnut ja meret on kirja joka todistaa epäilijöille sarjakuvan olevan tehokas vakavan tarinankertomisen keino. Yhden kuvan sanotaan vastaavan tuhatta sanaa, ja tarinaa löytyykin keskikokoisen romaanin verran ilman että mieleen tulee kertaakaan pitää tätä lastenkirjana. Ilmestyessään tämä sarjakuva sai valtavasti kehuja niin sarjakuvatahoilta kuin valtavirtamediasta, saaden vuonna 2004 Suomen arvostelijain liiton Kritiikin Kannukset –palkinnon. Kirja on käännetty myös ranskaksi (pakkohan sen on silloin olla hyvä!).

Tarinoiden tapahtumat sijoittuvat Brittiläiseen Hongkongiin aikaan ennen vallan vaihtumista. Kiinalaisnuoret Katie ja Simon elävät kaiken keskellä, peilaten elämällään kotikaupunkinsa aikaa ja tapoja. Vaatii rohkeutta elää oikeaksi kokemallaan tavalla, vaikka mikään ei suojaa perheen vaatimuksilta ja elämän tuomilta julmilta yllätyksiltä. Linnut ja meret on tragedia, jossa Katien ja Simonin nuori rakkaustarina sekoittuu ennen vallan vaihtoa maasta karkoitettavien vietnamilaispakolaisten julmiin kohtaloihin.

Tarinan kolme eri osaa limittyvät toisiinsa. Lukijana olin Katien ja Simonin puolella, ja kammosinkin hieman synkeäsävyistä tarinaa. Ruskean ja mustan sävyiset kuvat graafisesti näyttäviä (albumi sai myös Grafia ry:n Vuoden Huiput -kilpailun kultahuipun). Taitelijan tekemä valtavan pohjatyön ja Hongkongissa vietetyn  kuukauden vaikutuksen näkee katukuvassa ja sen populaarikulttuurisissa viittauksissa. Slangin puhuminen ihmetytti alkuun, mutta kielenkäyttöön tottui. Suosittelen tätä albumia sarjakuvan ystäville ja niille, jotka tahtovat laajentaa käsitystään sarjakuvasta. Tarina kyllä kestää arvostelun.

Suosittelin Tietäväisen tuotantoa jo kahdelle ihmiselle, joiden käsitys aikuisten sarjakuvasta rajoittuu sanomalehden kolmen kuvan  strippeihin ja Fingerporiin. Jos he koskaan lukevat, ja vielä kertovat minulle mielipiteensä, lupaan raportoida niistä blogiini!

Tämä sarjakuva sisältää:

•  Leipomoarkea. 
• Maailmanpyörän
• Suuren Sedän sekä Pervon Sedän.
• Kiinalaista käsityötä.

Journalistiikan opiskelijan Lamourhaajan arvostelu Linnuista ja meristä löytyy täältä, Anne Puumalan tekemä taas täältä.

Ville Tietäväisen esittely WSOY:n sivulla. Herraa on esitelty laajasti myös Suomen Kulttuurirahaston sivulla.

Ville Tietäväinen. Linnut ja meret. Tammi. 2003. 117 s.

Ps. Seuraavaksi palaan taas romaanien pariin.

Ville Tietäväinen ja Harri Hannula: Hymyilevä kuu

- Minullakin on etiikkani, mutta tiedän myös, ettei viatonta olentoa maan päällä olekaan. Kaikki ansaitsevat kohtalonsa.

      - Kohtalolla tuskin on mitään tekemistä tämän kanssa.

Hymyilevä kuu on Ville Tietäväisen ja Harri Hannulan kokonaan yhteistyössä tekemä albumi. Molemmat ovat sekä piirtäneet ja käsikirjoittaneet tarinaa. Sarjakuvan tapahtumat sijoittuvat etelä-Thaimaahan Malakan niemimaalle.

Tarinassa seurataan muutamia viikkoja erään länsimaalaisen miehen elämää. Hänet on palkattu veistämään puupatsas eräästä katutytöstä. Puupatsaan ja sen tilaamisen syihin kietoutuu monen ihmisen kohtalot. Tapahtumiin liittyy vieraita uskontoja ja tapoja, mutta tarinan sisältämä symboliikka ei todennäköisesti avautunut minulle.

Tarina on ihan sujuva, mutta ei koskettanut sen enempää. Kuvat ja visuaalinen maailma ovat nekin ihan toimivia, mutta niitä kannattelemaan tarvittava Hymyilevän kuun tarina ei koskaan tuntunut lähtevän lentoon.

Kirjaan tartuin, koska halusin lukea lisää suomalaista sarjakuvaa. Tämän sarjakuvan kohdalla voi vain todeta, että tulipahan luettua. Enää yksi sarjakuva-arvostelu, lupaan! Sen jälkeen luvassa Murakamia.

 

Tämä sarjakuva sisältää:

-       Puun veistämistä

-       Rikkoontuvan kuljetusauton

-       Sairaan pikkutytön

Hämmentävää kyllä, sarjakuvasta ei löytynyt netistä muita arvosteluja. Toiseen tekijään, Ville Tietäväiseen, palaan esitellessäni herran toisen albumin Linnut ja meret.

Ville Tietäväinen ja Harri Hannula. Hymyilevä kuu. Kustannus Oy Jalava. 1995. 69 s.

Lucie Durbiano: Punainen pukee teitä

-Kuulkaa, minä rakastan teitä.

-Vai rakastatte? Se ei ole kovin järkevää.

-Miksei?

-Ei noin nuoren tytön kannata rakastaa tällaista vanhaa sutta, etenkään kun hän ei vastaa tunteisiinne.

-Voi kuinka surullista!

-Teidän kannaltanne, niin.

(Ote Suden ja Punahilkan keskustelusta)

Minulla on yksi syy jonka vuoksi voisin opetella ranskaa: sarjakuvat. Ranskaa kehutaan Euroopan sarjakuvamaaksi, jossa on vireä tekijä- ja lukijajoukko. Vielä motivaatio uuden kielen opetteluun ei ole riittänyt, mutta onneksi on käännöskirjallisuus.

Punainen pukee teitä sisältää seitsemän itsenäistä tarinaa. Keveänmiellyttävän piirrostyylin sarjakuvissa käsitellään teemoina rakkautta, intohimoa, valintoja ja valintojen vaikutuksia erilaisissa kehyksissä. Vapaata mutta ei rietasta, rohkeaa muttei rivoa, on tämän kirjan tarinoiden tarjonta. Jokainen tarina on rakkaustarina, mutta tunne voi olla karhea tai tyhjänpäiväinenkin.

 

Tarinoissa käytetty kieli muodostaa tärkeän juonellisen(kin) elementin. Durbianon asiallinen, välillä kuivakanironinen dialogi on kääntynyt Pääkkösen käännöksessä sujuvaksi ja tarinan virettä ylläpitäväksi sanailuksi.

Suosikikseni tarinoista voisin valita ”Villin lännen”,  jossa kotiinpalaava hurmuripoika aiheuttaa vipinää teksasilaisella ranchilla, erityisesti veljensä kihlatun Ellien mielessä. Vierailun aikana Ellien hahmo saa runsaasti syvyyttä, ja avoin loppu saa miettimään mitä oikeasti tapahtuukaan. Muutamat muistakin tarinoista jäävät pyörimään mieleen.

Saman sarjakuvasikermän on lukenut Reijo Valta, myös Kvaakista löytyy hyvä arvostelu.

WSOY: Punainen pukee teitä.

Lucie Durbianon esittely WSOY:n sivulla.

Tämä sarjakuva sisältää:

         - Epätoivoisen etanan.

         - Tunteen voimalla eläviä henkilöitä.

         - Lihallistakin rakkautta.

         - Inhimillistettyjä eläimiä tarinan moniulotteisuutta lisäämässä.

Lucie Durbiano. Punainen pukee teitä ja muita tarinoita. WSOY Lista. 2009. 118 s.

Ranskankielinen alkuteos: Le Rouge vous va si bien. Suomentanut Saara Pääkkönen.

Rekha Waheed: My Bollywood Wedding

Wanna read chicklit with some more exotic spice? Try this Rekha Waheed’s novel about Maya Malik, feisty ex-SLAAG (Single, lonely, ageing Asian girl) on her way to getting married to Jhanghir Khan, man of her dreams. The road to the party with guest list 600 names strong is not without complications. Along the way Maya starts to wonder, is this really how everything should go?

The spice for this well written novel come from the setting. Maya and the Maliks belong to a Bengali community living in London. The community has strong Bengali customs and Islamic religion, both of which have a strong effect on the everyday life in most curious ways to Finnish reader. Not many heroines think between shopping sprees what to do in order to remain a good Muslim and person. The importance of sisters, brothers, aunts and relatives of extended family is shaking in this individualistic world. The twists are exactly not the ones you might have expected, but the novel still offers warmhearted fun.

Laughs, tears and witty humor are found between this book’s covers. This book was "sponsored by" library near me, so you might find it also from the library near you. So. Enjoy!

 

This chicklit contains:

-       Bhouna, bhaji, biriyanis and other interesting words for food, relatives and clothing.

-       Exotic wedding culture (for a white Lutheran finnish female).

-       Dancing to Indian music!

-       Chapters from A to Z with clever topics.

The writer, Rekha Waheed, is set to bring voice of asian minorities to the British publishing world. An interview of Rekha Waheed in The Asian Writer is found here.

Rekha Waheed. My Bollywood Wedding. A Little Black Dress. 2010. 344 p.