Cyril Pedrosa: Kolme varjoa

Cyril Pedrosan Kolme varjoa on sarjakuvamuodossa kerrottu tarina isän ja pojan pakomatkasta. Joachim asuu onnellisena isänsä ja äitinsä kanssa laaksossa, kunnes kolme varjoa alkavat vainota häntä. Pelastaakseen poikansa nimettömältä uhkalta isä vie lapsensa kauas pois jännittävälle, surulliselle ja lämminhenkiselle matkalle.

Tämä sarjakuvaromaani on vahva yhdistelmä hyvää tarinaa ja vahvoja, lennokkaita kuvia. Pedrosan kynän jälki piirtää esiin niin hitaasti muodostuvat ilon ja surun kuin myös äkilliset, nopeat hetket. Tarina on surusävytteinen ja tuo jollain tavalla mieleeni Craig Thompsonin Habibin, molemmat koskettavat sisällä jotain ja niiden tunnelma jää vahvasti mieleen elämään kansien sulkemisen jälkeenkin.

S. Santikon esittelyn Kolmesta varjosta löytyy täältä  kun taas täältä  voit lukea Saara Pääkkösen mietteitä sarjakuvateoksen suomentamisesta. Pääkkönen on muuten suomentanut niin Guy Delislen sarjakuvia kuin myös mainion Lucie Durbianolta aiemmin lukemani Punainen pukee teitä!

Tästä sarjakuvateoksesta löytyy

-  

      - piipunpolttoa

-    - koira nimeltä Pepe

-    - uhkaa

Cyril Pedrosa: Kolme varjoa. 2010. Wsoy.

Suomentanut Saara Pääkkönen.

Outi Pakkanen: Murhan jälkeen mainoskatko

Vasta monen minuutin kuluttua Katja ymmärsi laskea kuulokkeen paikoilleen. Hän poimi tuhkakupista puoliksi poltetun savukkeen ja sytytti sen.

Murhan jälkeen mainoskatko kertoo mainostoimiston väestä ja murhasta. Mainos-Arlan väki on juhlimassa uutta rahakasta sopimusta toimitusjohtajan huvilalla, ja aamulla yksi heistä on ruumis. Kaikki ovat epäiltyjä ja vanhat luurangot kolisuttelevat kaappejaan murhatutkinnan aikana.

Tartuin tähän kirjaan sen mielenkiintoisen nimen ja ohuuden vuoksi, 188-tekstisivuinen teos vaikutti nopealta lukupalalta. Ilokseni tällä välipalalla oli tarjota sisältöä, dekkaripiirteiden lisäksi henkilöt, ympäristö ja käytöstavat aiheuttivat mielenkiintoa ja hämmennystä. Jokainen tuprutti savukkeita niin sisällä kuin ulkona, juhlaillalliseen kuuluivat tupakat ja aamun kahvi&tupakkatauko vietettiin hauskimman työkaverin huoneessa.

Pidin ensin lankapuhelimia mainostoimistoväen erikoisuutena ja valittuna tyyliseikkana (päähenkilö Katja vetää pistokkeen seinästä saamansa häiritsevän puhelinsoiton jälkeen) kunnes jälleen yksi sytytetty savuke sai minut tarkistamaan teoksen kirjoitusvuoden: 1973. Ilmankos uusintapainos valkoisine sivuineen hämmensi, omana elinaikanani sisätupakointi ei ole ollut sallittua.

Murhan jälkeen mainoskatko ihan hyvä kepeähkö dekkari ja ajankuva, joka on säilyttänyt tasonsa vuosistaan huolimatta.

Tässä romaanissa:

- Tupakkaa ja alkoholia kuluu 
- Poliisi on ystävä 
- Lapsen hankkinutta neiti-ihmistä saa paheksua

 

Outi Pakkanen: Murhanjälkeen mainoskatko.

Gummerus 2012 (alkuperäinen teos julkaistu vuonna 1973)

210 s.

Mario Reading: Nostradamuksen aikakirjat sekä syyskuun luettuja

"Alexi on leirin paras veitsenheittäjä. Hän tekee sitä sirkuksissa ja huvipuistoissa. Kaikki tietävät sen. Sen takia bulibasha päätti valita veitsituomion. Kaikki tajusivat että Alexi piti sinua syyttömänä Babelin kuolemaan. Muuten hän olisi halkaissut kätesi kahtia."

Tässä nopealukuinen ja mukaansatempaava kirja Da Vinci –koodin hengessä. On vanhoja mysteerejä (Nostradamuksen aikakirjat), salaseura (Corpus Maleficus), erikoisia ihmisiä (mustalaiset kulttuureineen) ja kaiken keskellä mies joka tempaistaan mukaan ikivanhan arvoituksen selvittämiseen.

Readingin trilogian ensimmäinen osa tarjoaa mielenkiintoisen arvoituksen mutta tyytyy loppua kohti yksinkertaisempaan vihjeiden seurailuun. Oivan pahiksen ja mukaan sotketut mustalaistavat tekevät tästä kirjasta kuitenkin hyvän välipalan joka tyydyttää lukunälän hetkeksi kunhan selviää verisistä kidutuskohtauksista. Jatkan varmaan seuraavalla osalla, Maya-ennustuksella, joskus.. kun sen helposti käsiini saan.

---

Syyskuun luetuista sitten. Välipalan jälkeen olikin hyvä syventyä parempaan, ja luin Cashoren Graceling-trilogian kaksi seuraavaa osaa Fire ja Bitterblue (ei vielä suomennettu). Ne olivat hyviä, mielenkiintoisia kirjoja ja suosittelen edelleen Cashorea fantasian ystäville. (Ensimmäisen osan arvosteluni löytyy tästä.)

Edelliskuussa luin myös Paolinin Eragon-sarjan Perillisen, joka lopetti tarinan hienosti (tästä kirjasta olisi voitu ottaa oppia miten sarja kuuluu lopettaa niin Ajan Pyörään kuin Taruun kolmesta miekasta!). Loppuun pääsi myös Charlaine Harrisin vampyyripor.. Sookie Stackhouse –sarja viimeisen osan Dead Ever Afterin sivujen myötä. Mukava sekin oli lukea, ja pidin tavasta jolla Harris lopetti sarjansa. Arvosteluja näistä syyskuun kirjoista ei tule, koska arvostelen vain ensimmäisen osan sarjasta.

Mario Reading: Nostradamuksen aikakirjat. 2009. 434 sivua.

Suomentanut Pekka Tuomisto

Karisto Oy