tiistai 18. lokakuuta 2011

Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi

Mutta edelleenkin, selvinkin päin, elukassa on jotain täydellisen vangitsevaa. Onko se vain sen sulava visuaalisuus ammattilaisen silmässä? Onko niin että heti kun näen jotakin kaunista, minun saman tien omistettava se? Kameralla ja silmällä tai käsillä? Sulkimella tai sulkemalla ovi?
 Vaikka en edes tietäisi mitä sillä teen?

Pidän tarinoista, joissa arkipäivän lomassa tapahtuu jotain outoa, hyvällä tai karmivammalla tavalla. Zephyr kirjoitti Sinisalosta ja suomikummasta. Tämä kiinnostava ennakkokäsitys kirjailijan teoksista, ja vuonna 2000 voitettu Finlandia-palkinto, innostivat minut lainaamaan tämän kirjan.

Tarina kertoo tamperelaisesta valokuvaajasta, joka eräänä myrtyneenä yönä löytää hylätyn peikonpennun taloyhtiönsä roskalaatikon takaa. Valokuvaaja vie sairaan pennun kotiinsa hetken mielijohteesta, ja tuosta hetkestä lähtee hänen elämänsä kulkemaan uusia raiteita pitkin.

Maaginen realismi, suomikumma, toden ja keksityn sekoitus. Mitä tahansa Ennen päivänlaskua ei voi onkaan, se on kirjoitettu sujuvasti ja uskottavasti. Peikot eivät ole erillinen fantasiaelementti vaan ne tuodaan esiin tavallisena, vaikkakin harvinaisena, osana kirjan vaihtoehtoista maailmaa. Lyhyiden, kirjan eri henkilöiden näkökulmista kerrottujen kappaleiden kanssa vaihtelevat toimivasti katkelmat niin oikeista kuin keksityistäkin peikkoaiheisista teksteistä aina Agricolasta ja saduista tieteellisiin tutkimuksiin.

Luin kirjan työmatkoilla bussissa, ja kirjan rakenne lyhyine, korkeintaan muutaman sivun mittaisine kappaleineen soveltuu siihen erinomaisesti. Sinisalon tarina piti mielenkiintoa hyvin yllä, tapahtumat olivat yhtenä aamuna niin jännittävät että luin seuraavan kappaleen aamun kahvitunnilla.Kirjan tapahtumat sijoittuvat opiskelupaikkakunnalleni, mikä lisäsi tarinan viehätystä. Tiesin millaista on Kalevan perukoilla, ja mitä näkee kävellessä kaupungilla.

Jälleen tapasin siis kirjan, josta pidän ja jota voin suositella. Elokuvaoikeudet kirjaan myytiin vuonna 2006, mutta elokuvasta ei ole tuon jälkeen kuulunut mitään. Ennen päivänlaskua ei voi kiinnostaa selvästi lukijoita edelleen, sillä teoksesta on ilmestynyt/ilmestyy tänä vuonna uusintapainos uudella kansikuvalla.


Tämä romaani sisältää:

-          Peikon lajikuvauksen.
-          Kulkemista eri puolilla Tampereen kaupunkia.
-          Ihmisiä, jotka tunnetaan pääasiassa lempinimillään.


Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi. Tammi. 2000. 268 sivua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti