Outi Pakkanen: Murhan jälkeen mainoskatko

Vasta monen minuutin kuluttua Katja ymmärsi laskea kuulokkeen paikoilleen. Hän poimi tuhkakupista puoliksi poltetun savukkeen ja sytytti sen.

Murhan jälkeen mainoskatko kertoo mainostoimiston väestä ja murhasta. Mainos-Arlan väki on juhlimassa uutta rahakasta sopimusta toimitusjohtajan huvilalla, ja aamulla yksi heistä on ruumis. Kaikki ovat epäiltyjä ja vanhat luurangot kolisuttelevat kaappejaan murhatutkinnan aikana.

Tartuin tähän kirjaan sen mielenkiintoisen nimen ja ohuuden vuoksi, 188-tekstisivuinen teos vaikutti nopealta lukupalalta. Ilokseni tällä välipalalla oli tarjota sisältöä, dekkaripiirteiden lisäksi henkilöt, ympäristö ja käytöstavat aiheuttivat mielenkiintoa ja hämmennystä. Jokainen tuprutti savukkeita niin sisällä kuin ulkona, juhlaillalliseen kuuluivat tupakat ja aamun kahvi&tupakkatauko vietettiin hauskimman työkaverin huoneessa.

Pidin ensin lankapuhelimia mainostoimistoväen erikoisuutena ja valittuna tyyliseikkana (päähenkilö Katja vetää pistokkeen seinästä saamansa häiritsevän puhelinsoiton jälkeen) kunnes jälleen yksi sytytetty savuke sai minut tarkistamaan teoksen kirjoitusvuoden: 1973. Ilmankos uusintapainos valkoisine sivuineen hämmensi, omana elinaikanani sisätupakointi ei ole ollut sallittua.

Murhan jälkeen mainoskatko ihan hyvä kepeähkö dekkari ja ajankuva, joka on säilyttänyt tasonsa vuosistaan huolimatta.

Tässä romaanissa:

- Tupakkaa ja alkoholia kuluu 
- Poliisi on ystävä 
- Lapsen hankkinutta neiti-ihmistä saa paheksua

 

Outi Pakkanen: Murhanjälkeen mainoskatko.

Gummerus 2012 (alkuperäinen teos julkaistu vuonna 1973)

210 s.

Mario Reading: Nostradamuksen aikakirjat sekä syyskuun luettuja

"Alexi on leirin paras veitsenheittäjä. Hän tekee sitä sirkuksissa ja huvipuistoissa. Kaikki tietävät sen. Sen takia bulibasha päätti valita veitsituomion. Kaikki tajusivat että Alexi piti sinua syyttömänä Babelin kuolemaan. Muuten hän olisi halkaissut kätesi kahtia."

Tässä nopealukuinen ja mukaansatempaava kirja Da Vinci –koodin hengessä. On vanhoja mysteerejä (Nostradamuksen aikakirjat), salaseura (Corpus Maleficus), erikoisia ihmisiä (mustalaiset kulttuureineen) ja kaiken keskellä mies joka tempaistaan mukaan ikivanhan arvoituksen selvittämiseen.

Readingin trilogian ensimmäinen osa tarjoaa mielenkiintoisen arvoituksen mutta tyytyy loppua kohti yksinkertaisempaan vihjeiden seurailuun. Oivan pahiksen ja mukaan sotketut mustalaistavat tekevät tästä kirjasta kuitenkin hyvän välipalan joka tyydyttää lukunälän hetkeksi kunhan selviää verisistä kidutuskohtauksista. Jatkan varmaan seuraavalla osalla, Maya-ennustuksella, joskus.. kun sen helposti käsiini saan.

---

Syyskuun luetuista sitten. Välipalan jälkeen olikin hyvä syventyä parempaan, ja luin Cashoren Graceling-trilogian kaksi seuraavaa osaa Fire ja Bitterblue (ei vielä suomennettu). Ne olivat hyviä, mielenkiintoisia kirjoja ja suosittelen edelleen Cashorea fantasian ystäville. (Ensimmäisen osan arvosteluni löytyy tästä.)

Edelliskuussa luin myös Paolinin Eragon-sarjan Perillisen, joka lopetti tarinan hienosti (tästä kirjasta olisi voitu ottaa oppia miten sarja kuuluu lopettaa niin Ajan Pyörään kuin Taruun kolmesta miekasta!). Loppuun pääsi myös Charlaine Harrisin vampyyripor.. Sookie Stackhouse –sarja viimeisen osan Dead Ever Afterin sivujen myötä. Mukava sekin oli lukea, ja pidin tavasta jolla Harris lopetti sarjansa. Arvosteluja näistä syyskuun kirjoista ei tule, koska arvostelen vain ensimmäisen osan sarjasta.

Mario Reading: Nostradamuksen aikakirjat. 2009. 434 sivua.

Suomentanut Pekka Tuomisto

Karisto Oy

Miika Nousiainen – Metsäjätti

Ennakkoluulon ja pelon yhdistelmällä Törmälästä on kasvanut aistikkaan rasistinen kylä, joka on valmis katsomaan kieroon kaikkea uutta ja erilaista.

Metsäjätti kertoo Pasista, kauppakorkeaan lähteneestä Törmälän omasta pojasta joka tulee Metsäjätin edustajana neuvottelemaan kotipaikkakuntansa puunjalostustehtaan kohtalosta. Kotipaikkakunnalla asuu edelleen paras kaveri Janne, jonka kanssa Metallican kuuntelu on edelleen helppoa. Samalla menneisyys pakottaa kuitenkin kohtaamaan taaksejätetyt ongelmat. Maailmantalous potkii ihmistä päähän, mutta se kuuluu asiaan.

Kaikkiaan Törmälä on normaali suomalainen paikkakunta, kiva kesällä. Ei ehkä lamakesinä, mutta nousukauden kesinä vanhassa tukkisatamassa saattaa olla lämpiminä päivinä mukava tunnelma, ainakin alkuillasta.

Kirja tuli luettua jo elokuun alkupuoliskolla, joten muistikuvat ovat hieman hatarat. Ensimmäisenä Nousiaisen romaanista nousee mieleen sen kieli, kielikuvat ja synkkä huumori joka nousee Törmäläläisten elämänasenteesta. Kauhua taas aiheuttaa ajatus, että joidenkin ihmisten mentaliteetti voi oikeasti olla noin lannistunut ja vastentahtoinen. Metsäjätissä seurataan sekä neuvotteluiden etenemistä että Pasin puolison raskautta kvartaaleittain, ja jännästi tulevan lapsen ja Törmälän tehtaan kohtalot tuntuvat kulkevan samaa käyrää pitkin.

Viimeisessä kvartaalissa tapahtuvaa alleviivaavaa paasausta lukuun ottamatta kirja toimii hyvin ja kuljettaa mukanaan. Lukukokemus innostaa kyllä lukemaan lisää Nousiaista, varmaan Vadelmavenepakolaisen kun se käteen osuu.

Tästä kirjasta löytyy:

• Viinaa
• Hirveitä ”kepposia”
• Kasariheviä

Tänä vuonna Metsäjätin ovat lukeneet myös Kannesta kanteen Kaisa ja Luru.

Miika Nousiainen. Metsäjätti. 2011. Otava. 286 s.