Luhtanen ja Oikkonen: Nymfit

Kolme nymfiä Didi, Kati ja Nadia, elävät keskuudessamme ikuisesti nuorina, tappavan kauniina ja vaarallisen viettelevinä.

Nymfit on uusi suomalainen fantasiakirjasarja, jonka löysin lähikirjastoni hyllystä. Suomalainen fantasiakirjallisuus on tarjonnut usein hyvää luettavaa ja käsittelyssä ovat nyt uudet taruhahmot, nymfit ja satyyrit. Kirja alkaa kun eräiden tapahtumien kautta lukiolaistyttö Didi Tiensuulle paljastuu hänen olevan nymfi, ja hänet tempaistaan kyselemättä vuosisatoja käynnissä olleeseen tarinaan.

Tarina on ihan mielenkiintoinen, mutta romaanin lukemista vaikeuttaa sen tempoileva, nykivä etenemistapa jossa kerrontaa ja kuvailua ei paljoakaan ole. Nymfeistä on tehty televisiosarja, joten kirja voi hyvinkin olla vähän hiotumpi versio käsikirjoituksesta. Tapahtumat etenevät hyppäyksin, väliin lauseiden välissä edetään tunteja, väliin kuukausia, mikä vaikeuttaa tarinan seuraamista. Henkilöhahmot jäävät etäisiksi, sain heistä enemmän irti kuvitellessani tapahtumat kirjan sijasta televisioon. Luulen että Nymfit toimii paremmin katselu- kuin lukukokemuksena.

Minua häiritsee kirjassa se, kuinka nymfit kuvataan geneeriseksi miesten märäksi uneksi: He ovat valtavan kauniita, eivät koskaan liho grammaakaan ja he janoavat seksiä (minkä vuoksi on ihan hyvä että kaikki miehet himoitsevat heitä automaattisesti..?). Romantiikkaa ja erotiikkaa ei nymfien toiminnassa paljoa näy kun nämä ihanan täydelliset seksibarbit tavoittelevat… ilmeisesti vapautta kieroutuneesta suhteestaan satyyreihin.

Nymfit on luettu myös Morren maailmassa ja Lukunurkassa.

Tämä kirja sisältää:

• teinin joka arvostaa jugend-talon tyylille uskollisia lasimaalauksia (…)
• Koruja joilla on Merkitys
• toimintaa ruumishuoneella
• paljon valkoviiniä

Sari Luhtanen ja Mikko Oikkonen: Nymfit.  Montpellierin legenda. Gummerus 2013. 381 s.