Eve Hietamies: Yösyöttö

              - Anteeksi mitä?

            -  Että mikä sen nimi on?

            - Äidinmaidonko?

             - Niin. Millä nimellä sitä voi ostaa?

Kun lapsen äiti nousee Naistenklinikan edestä taksiin ja poistuu paikalta, alkaa Antti Pasasen elämä Lapsenkasvattajana. Äidinmaitoa ei löydy kaupan hyllystä eikä Mannerheimin Lastensuojelun puhelinneuvonta oikein ymmärrä. Hiljalleen ruokkimisen, pukemisen ja hoidon salat aukenevat äitigeenien perään huutavan miehen elämässä.

Viihdyttävä Yösyöttö tempaisi minut nopeasti mukaansa huumorinsa ja absurdeilta tuntuvien juonenkäänteidensä koukuilla. Hilpeänoloisen alun jälkeen sukelletaan väliin tummempiin vesiin etenkin kun Hietamies käsittelee Antin ja vaimonsa suhdetta, mutta yleistuntuma säilyy jatkuvasti mielenkiintoisena ja luettavana. Myös sivuhenkilöiden rakentamiseen on panostettu, ja he hengittävät hyvin elämää kirjan sivuille.

Luin Eve Hietamiehen Yösyötön kahdessa päivässä lukuinnon iskiessä. Kirja on hyvää ja puolikevyttä luettavaa, jonka kieli on monipuolista ja juonenkäänteet antavat myös ajattelemisen aihetta. Isä ja poika kasvavat hyvin yhdessä, mutta silmääni pisti miten Antti huutaa vääryyttä joutuessaan tekemään asioita mitkä hänen mielestään kuuluvat vaimon kontolle. Kuinka moni mies oikeasti ajattelee puolisoiden hoitavan arjen miesten pelatessa tennistä ja mennessä kapakkaan, ja he sitten voivat opettaa lapsen uimaan ja ajamaan pyörällä? Tosin on varmaan vaikea varmistua ennen lapsen syntymää siitä, tarkoittaako jaettu vastuu myös jaettua univelkaa.

Yösyötöstä löytyy

• Leikkipuistoavautumisia
• Itsepuolustusta
• Unimikki

Kirjan ovat lukeneet monet muut, Maukan Yösyöttöä koskevan blogauksen lopusta löytyy hyvä lista ja lisää vielä Lurun luvuista.

Eve Hietamies. Yösyöttö. Otava 2010. 383 s.